Avainsana-arkisto: Vesterro

PUUTARHANAISET AHVENANMAALLA 25.-27.05.2017

Naantalin harmaat rantakalliot vaihtuivat saaristossa vähitellen Ahvenanmaan punaiseen rapakivigraniittiin Finnclipperin lähestyessä Långnäsin satamaa. Helatorstain sää oli heleä. Puutarhanaiset saivat havaita, että laivamme oli oikea rekkamiesten paatti. Ruokatarjoilu oli samaa kaliiperia. Aamiais-/lounasbuffet kuului matkan hintaan ja mitä kukkuraisia annoksia rahtarit pöytiinsä kantoivatkaan! Tuli matkalle tuhti alku. Laiva jatkoi Långnäsistä Kapellskäriin Ruotsin puolelle, mutta me poistuimme tilausbussillamme Ahvenanmaalle tutkimaan Åland grönskar – Ahvenanmaa viheriöi –viikonlopun puutarhakohteita. Tämä toukokuun viimeisen viikonlopun puutarhatapahtuma järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Se on sisarfestivaali syksyn sadonkorjuujuhlalle, jolla on Ahvenanmaalla jo pitkät perinteet.

senses_tulppaaneja retkelaiset

Satamasta ajoimme suoraan Lemlandin Senses – puutarhalle, joka on uusi puutarhamatkailukohde. Kevät on ollut saaristossakin pitkään kylmä. Puutarhan omistajat, suunnittelijat ja luojat Birgitta Karlsson ja Marcus Sandberg kertoivat, että aivan äitienpäivän alla oli vielä tullut 15 cm lunta. Hyvin olivat kevään sipulikasvit (n. 100 000) kuitenkin säiden oikkuilusta selvinneet, sillä meitä odotti monivärisenä hehkuva tulppaanimeri ja paljon muita kevään kasveja. Kasvatuspohja on merenrantasavea, hiekkaa ja soraa. Tilalle on kaivettu myös oma makeanveden allas, josta kastellaan koko 6000 neliömetrin alue. Saaristossa saattaakin kesäisin puutarhan kastelu olla ongelma, sillä vaikka meriveden äärellä asutaan, niin kasteluun tarvittavaa sadevettä voi taivaalta ropista niukasti.

senses

Puutarha on matalilla pensailla jaettu ”huoneisiin”: metsäpuutarha, keittiökasvitarha sekä ruusu- ja perennatarha, hedelmäpuupolku jne. Nuoret magnoliapuut olivat aloittaneet hennon kukinnan. Meistä matkalaisista oli viehättävää, että kevätesikko kukkii Ahvenanmaalla luonnonkukkana valtoimenaan kaikkialla, mutta Senses-puutarhan omistajien mielestä liika on liikaa. He eivät kukkapenkkeihinsä halua kevätesikkoa. Birgitta ja Marcus ovat tehneet puutarhassaan valtavan työn ja tila kuulemma työllistääkin heidät huhtikuusta kesän puoliväliin aivan täysipäiväisesti. Muuna aikana vuodesta tehdään sitten muitakin töitä, kuten ahvenanmaalaisilla on tapana. Vuoden tulo koostuu monesta lähteestä. Lopuksi nautimme iltapäiväkahvit ja teet sekä Birgitan leipomia meheviä kanelipullia ja suklaakakkua. Olisi mielenkiintoista tulla myöhemmin kesällä katsomaan, kun perennat ja ruusut kukkivat. Puutarha näyttää sitten taas aivan erilaiselta!

senses2 senses_tulppaanit senses_helmililjat

Helatorstain illansuussa majoituimme Maarianhaminan keskustaan hotelli Pommerniin, joka on pari vuotta sitten täysin remontoitu ja laajennettukin. Myöhemmin kokoonnuimme kaikki hotellin ravintolaan nimeltä Kvarter 5 päivälliselle Saaristolaismenun äärelle. Pitkään haudutettu porsaankylki tykötarpeineen oli oikein makoisaa. Tällä matkalla ei muutenkaan tullut nälkä missään vaiheessa, sillä niin tukevia aterioita oli taajaan tarjolla.

Perjantain aamiaisen jälkeen ajoimme aivan Lemlandin kunnan eteläkärkeen Herrön kylään. Kiemuraisen hiekkatien päässä meitä olivat vastassa Maria Sten-Westerberg ja Anders Westerberg, hymyilevä pariskunta, joka toivotti meidät kädestä pitäen tervetulleeksi heidän Västerron tilalleen. Tämä on myös uusi puutarhakohde ja me Puutarhanaiset olimme heidän ensimmäinen kokonainen bussilastillisensa vierailijoita. Luvassa oli selostusta kalansavustamosta ja pienet maistiaiset. Kävi ilmi, että ”pienet” maistiaiset olivat oikeastaan varhainen lounas! Isäntä Anders, kalastaja, laivuri, rakentaja ja keksijä, tarjoili meille savustetut kalaleivät ja emäntänsä Maria raparperimehua. Maria pahoitteli mehun kovin vaaleata väriä. Mutta sehän on vain ymmärrettävää, vitsailimme, sillä Maria on koulutukseltaan ja ammatiltaan farmaseutti, joten kyllä hän osaa säädellä mehujen makuja ja värisävyjä! Oli hyvää!

vesterro_meri vesterro_simppu

vesterro_lohi

Anders oli edellisyönä kello yhteen saakka vielä rakentanut vieraspaviljonkia valmiiksi ja alkanut sen jälkeen savustaa meille tarjoomuksia! Kaikki lounaspöytiin katettu oli savustettua: haukea, lohta, simppua. Kalasta käytetään joka osa, mm. simpun evistä tehdyt chipsit olivat aivan mainioita. Mätiä oli tarjolla kolmea laatua. Maria oli tehnyt rapeata, erinomaista gluteenitonta näkkileipää. Harva meistä oli koskaan maistanut appelsiinia, sitruunaa tai banaania savustettuina. Herkkua! Kahvin kanssa oli tarjolla lähitienoolla valmistettua jugurttia ja hunajaa, johon lisättiin viiniköynnöksen lehtiä. Tilalla on alullaan myös viinirypäleiden kasvatus. Isäntä esitteli meille savustamoa ja rannassa kalansaalistaan. Västerrossa kehitellään myös uusia kalajalosteita. Myöhemmin tänä vuonna Anders osallistuu Smakbyn ravintoloitsijan Michael Björklundin kanssa ruokakilpailuun Ruotsin puolella. Useita palkintokunniakirjoja kilpailuista roikkuu paviljongin seinällä jo ennestäänkin.

vesterro_tarjoilua vesterro_kurkistajat

Vieraspaviljonkiin on myös käytetty paljon kierrätysmateriaaleja. Anders on työskennellyt aiemmin korjausrakentajana ruotsinlaivoilla. Kun yksi laivoista oli mennyt remonttiin ja siinä vaihdettiin mm. ikkunoita, niin Anders keksi, että muuten kaatopaikalle menossa olleet ikkunalasit tuotiinkin Västerron paviljongin ikkunoiksi. Samaten lounaspöytien tuolit ovat laivan salongista.

Anders Westerberg on syntynyt Ruotsissa, mutta hänen isänsä on alun perin Ahvenanmaan Kökarista kotoisin. Maria Sten-Westerberg puolestaan on lähtöisin Tuovilan kylästä Mustasaaresta Vaasan läheltä ja asunut myös kymmenen vuotta Jyväskylässä. Vuonna 2008 hän tuli kesäksi töihin Ahvenanmaalle ja hänelle kävi niin kuin monelle mantereelta tulleelle neitoselle, tuleva aviomies käveli vastaan. Illalla hotellilla tapasimme emäntämme Marian sattumalta uudestaan. Hän oli iltapäivän ollut työssä apteekissa ja tullut vielä illalla hotelliharjoitteluun Pommerniin. Marialla on taustallaan myös matkailualan tutkinto. Todellinen yrittäjäperhe!

ramsholmen_kevatlinnunherne ramsholmen_kirjopikarililja ramsholmen_mehilainen eeva_aatami

Pitkään toivottu Puutarhanaisten matka Ahvenanmaalle sijoitettiin juuri toukokuuhun, koska monet halusivat nähdä ja kokea Ramsholmenin suuren lehtoalueen kevätasussaan. Leena ja Heikki opastivat meitä ehtymättömällä luontotietoudellaan. Pähkinäpensaita, valko- ja keltavuokkoja, rentukoita, kevätesikoita, seljakämmeköitä kuten purppurakukallinen ’Adam’ ja vaalea ’Eva’ ja paljon muuta oli parhaassa kukassaan. Jotkut matkalaisista sanoivat, että nyt heidän sielunsa jäi Ramsholmeniin!

Ahvenanmaalla lintujen laulua kyllä kuului paljonkin, mutta missä olivat kaikki pörriäiset? Kylmän keväänkö takia niitä ei juuri näkynyt eikä kuulunut?

kastelholma kastelholmanlinna

Ramsholmenin jälkeen ajoimme iltapäivällä Sundiin. Matkalaiset saattoivat kiinnostuksensa mukaan vierailla Kastelholman linnassa, vankilamuseo Vita Björnissä tai ulkoilmamuseo Jan Karlsgårdenissa, jonne oli jo pystytetty juhannussalko kesän suurta juhlaa odottamaan. Sitten mentiin taas syömään. Lounas oli katettuna Michael ’Strömsö’ Björklundin Smakby-ravintolassa, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan lähituntumassa. Alkusalaatin ohella tarjottiin uunilohta ja tillimarinoituja uusia perunoita. Jälkiruokana oli kuuluisaa Ahvenanmaan pannukakkua, josta, kuten yllätykseksemme kuulimme, on olemassa itäinen ja läntinen versio. Paksu itäinen versio on tehty riisipuuroon, mikä on kuulemma venäläistä vaikutusta! Ohut läntinen versio on tehty mannapuuroon, mikä on tarjoilijamme esittelyn mukaan sitten ruotsalaista vaikutusta. Me nautimme sitä itäistä vahvasti kardemummalla ja luumuilla maustettua pannukakkua, jota vielä oli höystetty paksulti kermavaahdolla. Se oli pehmeätä lusikkaruokaa ja aivan mahdottoman hyvää!

micke_leena ruokailu

Tasapainoinen lounas. Micke Björklund tuli vielä tervehtimään ja yhteiskuvaan Leenan kanssa. Lounaan jälkeen saattoi jäädä hetkeksi tutustumaan Smakbyn myymälään ja tislaamoon, jossa tehdään mm. ahvenanmaalaista omenaviinaa, entiseltä nimeltään Ålvados ja nykyiseltä nimeltään Appleaud.

jomalan_kirkko

Ennen Maarianhaminaan paluuta pyörähdimme vielä Jomalan kirkolla, jonka arvioidaan rakennetun 1200-luvulla. Se on siten Suomen vanhin kivinen pitäjän kirkko, ainoa laatuaan meillä romaanista tyyliä, ja josta on löydetty tiettävästi Suomen vanhimmat lasimaalaukset. Pyhälle Olaville, Ahvenanmaan suojeluspyhimykselle, omistettu kirkko on tunnettu erinomaisesta akustiikastaan ja siellä pidetään usein kirkkokonsertteja. Kirkkomaalle on pystytetty mm. Ahvenanmaalta siirtolaisiksi lähteneiden muistokivi.

houkutin kahvitauko

ollas_teos4 ollas_teos

Lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen pakattiin matkatavarat bussiin ja lähdettiin kohti Lumparlandia. Vanhat Lumparbyn talot Utgård ja Ollas olivat mukana Ahvenanmaa viheriöi -tapahtumassa. Tarjolla oli kahviloita monine herkkuineen, myytävänä oli paljon kaunista: käsitöitä, lampaannahkoja, metallitaidetta. Taiteilija Johan Karlsson oli itse paikalla ja paljon hänen metalliromuista taivuttelemiaan ja hitsaamiaan eläinfiguureja kuten kissa, koira, liskoja, isoja hyönteisiä ja komea hevosen pää. Kun oli viimeisetkin ostokset suoritettu, oli aika lähteä ajamaan lauttasatamaan. Kuljettajamme Reino, joka on ajanut tilausbussia melkein kaikkialla Euroopassa ja paljon matkoja myös Venäjän suuntaan, selvisi mainiosti Ahvenanmaankin mutkaisista pikkuteistä ja jyrkistä käännöksistä. Saisivat, kuulemma, yrittäjät hieman leventää ja tukevoittaa hiekkateitään, jos noin enemmänkin on tilausbusseja tiloille jatkossa tiedossa.

Finnfellow -alus peruutti arvokkaasti Långnäsin satamaan. Sitten bussilla laivaan. Päivällisbuffetin nauttimisen lomassa vertailtiin matkan hauskoja kokemuksia. Kiiteltiin Leenaa ja Heikkiä tiedoista, taidoista ja reippaasta matkanjohtamisesta. Sää suosi koko matkan ajan. Oolantilaiset ovat tilastoista laskeneet, että Ahvenanmaalla on Pohjolassa eniten aurinkotunteja touko- ja elokuun välillä. Meidän matkamme aikana se ainakin piti paikkansa. Aurinkoista oli ja meri mennen tullen rauhallinen. Isot laivat lipuivat kuin peilin päällä. Lauantai-illan hiljaisessa liikenteessä sujui bussimatka Naantalista Helsinkiin sutjakkaasti. Mutta Ahvenanmaalle pitää päästä taas uudestaan!

Teksti: Sirpa Nykyri, kuvat: Heikki Luoto

Katso lisää kuvia kotisivuilta.