Puutarhanaiset merellisessä Hangossa – Suomen etelässä – 18.5.2019

Suomen eteläisin kaupunki Hanko ja sen puutarhat kutsuivat Puutarhanaisia keväiselle bussiretkelle tutustumaan kaupungin historiaan, maisemiin ja puutarhoihin. Aurinkoinen sää näytti suosivan tälläkin kertaa iloisia ja puheliaita matkalaisia.

Aamukahveille vaihtamaan kuulumisia pysähdyttiin ensin Karjaalla suurelle huoltoasemalle. Sitten taas kohti Hankoa. Paikoitellen näkyi vielä laajoja valkovuokkoalueita kukassa teiden varsilla. Saapuessamme Hangon torille oli oppaamme Marketta Wall meitä vastassa. Hän oli saapunut paikalle keväisesti polkupyörällä. Kuljettajamme nosti pyörän kätevästi bussin kyytiin. Opaskierroksemme saattoi alkaa.

Keisari Aleksanteri II allekirjoitti Hangon kaupungin perustamisasiakirjan vuonna 1874. Niin alkoi pienen Hangön kalastajakylän muutos satama-, matkailu- ja teollisuuskaupungiksi. Suomen suuriruhtinaskunta tarvitsi lisääntyvälle ulkomaankaupalle satamapaikan myös talvimerenkulkua varten. Pitkälle etelään työntyvä Hankoniemi katsottiin ihanteelliseksi paikaksi. Hyvinkäältä Hankoon vedetty junarata mahdollisti tavaroiden ja matkustajien kuljetuksen sataman ja sisämaan välillä. Satojatuhansia suomalaisia muutti 1800-1900 -luvun vaihteessa Hangon kautta siirtolaisiksi Atlantin ylitse ja Australiaan. Hangon kautta siirtyi muualle Eurooppaan sekä Amerikkaan myös suuria joukkoja vallankumousta paenneita emigrantteja Venäjältä.

Oppaamme kertoi, että junarata jakoi Hangon kahtia. Radan eteläpuolelle rakentuivat varakkaiden sukujen suuret huvilat sekä pensionaatit ja Hangon merikylpylä matkailijoita varten. Pohjoispuolelle puolestaan muodostuivat teollisuusalueet sekä tavallisen kansan asuinalueet. Kansan suussa kaupungilla oli sitten ”fin sida” sekä ”svinsida”. Oppaamme hymyili sanoen itsekin asuvansa siellä ”svinsidan” puolella. Bussikierroksella kiepahdimme myös Länsisatamassa, jossa oli suuria rakennustöitä meneillään. Jykevä graniittilinna edessämme osoittautui vanhaksi voimakasiiniksi. Suomen ulkomaankaupan tärkeimpiä vientituotteita oli vuosikymmenien ajan voi. Valio perustettiin Hangossa vuonna 1905 juuri voin korkean laadun takaamiseksi.  Nykyisin makasiinissa toimii mm. ravintola Smörmagasinet.

Bussireitin varrella näkyi paljon kukkivia pihoja ja puistoja. Hangon merellinen olemus tuli myös hyvin esiin: rantakallioita ja käkkyräisiä rannikon mäntyjä – Hangon tunnuskasvia – putkahti esiin kaikkialla. Kun ajelimme pohjoiseen päin kohti lounaspaikkaamme, vastaan tuli Tanskaa tai Pohjois-Saksaa muistuttavia lehtimetsäalueita maantien varrella. Lounastimme På Kroken –ravintolassa, joka sijaitsee punaisessa talossa suojaisan Hangonkylän sataman rannalla. Nykyisin tuo vanha satamapaikka toimii pienvenesatamana.

Puutarhanaisten iloksi Hangossa sattui juuri vierailupäivänämme olemaan kaupungin oma ”avoimet puutarhat” –päivä. Pääsimme tutustumaan kahden naapuruksen puutarhoihin. Tulppaanit ja narsissit kukoistivat. Japanin kirsikkapuu kukki valtoimenaan vaaleanpunaisena. Pihoille oli tehty mielenkiintoisia rakennelmia, sillä rouvat olivat jossain vaiheessa innostuneet metallitöistä oikein kunnolla ja käyneet jo usean vuoden ajan Kansalaisopiston kursseilla. Tuloksia näkyi puutarhoissa. Kasveista pitävät myös kauriit, joten niiden varalta oli taottu erilaisia metallisuojuksia sipulikukille ja muille. Upea oli myös kahvitteluryhmää reunustava rautakehikko.

Keväinen lämpö ja aurinko helli Hangon pohjoispuolta, mutta kun saavuimme meren rannalle vilpoisiin tuuliin, saatoimme todeta, että merellisessä Hangossa on monenlaista mikroilmastoa. Hangon kaupungin alueella on kaiken kaikkiaan n. 30 kilometriä hiekkaista rantaa. Paikoitellen rantoja ovat valtaamassa kurtturuusu ja myös merikaali oli ottanut oman paikkansa. Kaupungissa yritetään pitää huolta, että rannikon käkkyräiset männyt säilyisivät. Kun joku aikoo tontilleen merenrannan lähistölle rakentaa omakoti- tai rivitaloa, niin kaupungin puolelta katsotaan tarkkaan puiden tilanne. Liikaa ei saa merinäköalaa raivata. Sakkoa tulee, jos menee väärän puun kaatamaan.

Lyhyen kaupungilla jaloittelun jälkeen oli iltapäiväkahvien ja teen aika Neljän tuulen tuvalla, joka on marsalkka Mannerheimin vuosina 1927-33 omistama kahvila Pikku Mäntysaaressa.  Mannerheimilla oli vuokralla kesähuvila viereisessä Isossa Mäntysaaressa. Kahvilassa, tuolloin nimeltään Cafe Africa, asiakkaat kuitenkin juhlivat sen verran äänekkäästi, niin kuin nyt vain kieltolain aikana juhlittiin, että Mannerheim päätti hankkia kahvilan itselleen ja rauhoittaa ympäristöä. Hän nimesi paikan Neljän tuulen tuvaksi. Maisemat avomerelle ovat huikeat ja meille oli tarjolla oikein suunmukaista mansikkakakkua, jonka sanotaan olevan marsalkan kahvilan reseptin mukaisesti tehtyä. Viereisen Ison Mäntysaaren kesähuvila näytti olevan remontissa ja siitä on tulossa hotelli.

Oli aika palata kotiin. Matkalla Helsinkiin päin pysähdyttiin vielä Reimanin puutarhaliikkeessä Kirkkonummella ja moni täydensikin siellä kesäkukkaostoksiaan. fffffff

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *